Vuoden ensimmäinen HYALin kesäseminaari (kesäsemma I) päättyi tänään alkuillasta hilpeisiin tunnelmiin. Viikonlopun kestoisen aivoriihen tuloksena me paikallaolleet opimme paljon HYYstä, HYALista, edustajistosta, HYYn hallituksesta, toisistamme ja jopa itsestämme.
Näiden seminaarien tarkoituksena on antaa toiminnasta ja yliopistokulttuurin kehittämisestä kiinnostuneille opiskelijoille oma keskustelufoorumi, jossa titteleillä, organisaatiorakenteilla ja hierarkioilla ei juuri ole sijaa. Laskemme hetkeksi yhteiset asiat pöydälle ja autamme toisiamme mahdollisten haasteiden selättämisessä. Ideariihityöskentelyssä ajatus lähtee juoksemaan iloisesti ja suuremmalla joukolla ylitsepääsemättömät esteet tuntuivat ratkeavan joko tuoreella ajatuksella tai vanhemman toimijan kokemuksella tuosta vain.
Lauantaina eräässä alustuksessa kysyttiin aivan erityinen kysymys, johon vastattuani huomasin sen tärkeyden: Mitä HYY merkitsee minulle – mitä HYY on? Kysymys poiki sunnuntaina esitetyssä koonnissa sekä vakavia että koomisia vastauksia, ja se mahdollisti kaikille osallistujille ilmaista perspektiiviä – kaikki eivät ajattele asiasta samalla tavalla. Vastaaminen oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja antanut erinomaisen mahdollisuuden pohtia sitä, mikä meille ylioppilaskunnassa on tärkeää ja mitä koemme siltä saavamme.
Tuohon kysymykseen vastaaminen aloitti päässäni myös toiseen kysymykseen vastaamisen. Kysymys kuului: Mitä HYAL merkitsee minulle – mitä HYAL on? Vastasin mielessäni rinnakkaiskysymyksiin, kuten ”miksi liityin HYALiin?” ja ”Mikä on HYALin tarkoitus?”.
Liityin HYALin jäseneksi eräässä HYALin ainejärjestöillassa, kun aloitin opiskeluni Helsingin yliopistossa 2013. Silloin ajattelin, että porukka on asiallista ja edistää sellaisia arvoja, joista itse pidän. Kaikki paikalla olleet halusivat edistää nimenomaan yhteisiä asioita ja auttaa kaveria mäessä. Rehellisesti sanoen liittymispäätökseni tapahtui kuitenkin siinä tilanteessa, kun opin että HYALillakin on jäsennauha – ja että on kuulemma sopivaa käyttää sitä myös saunoessa! Nimi paperiin ja tällä tiellä olen edelleen – sama nauha on kolunnut jo kolmet vuosijuhlat ja ainakin sata saunomiskertaa.
Nykyään tietysti katson HYALia uusin silmin hallituksen varapuheenjohtajana ja yhdistyksen tiedottajana. Ilokseni huomaan, että kaikki se hyvä, minkä huomasin jo liittyessäni, on säilynyt ennallaan tai vahvistunut. Ja että sitä hyvää HYALissa on myös paljon enemmän, kuin mitä osasin kuvitella kolme vuotta sitten. Tärkeimpinä koko toimintaa koskevina teemoina on edelleen kaikkien kuuntelu ja ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Yhdessä olemme enemmän. Toimijat ovat toki pääosin vaihtuneet, joka tuo vain lisäarvoa sille, millaisia ihmisiä HYALiin hakeutuu. Aktiivimme ovat edelleen auttavaisinta ja ahkerinta porukkaa joihin olen elämässäni törmännyt. Jokaista meitä ajaa tahtotila tehdä ympäröivästä maailmasta hieman parempi ja yhdessä olemmekin siinä onnistuneet.
Minulle parasta HYALissa on se, että kaikkien ideoita kuunnellaan. Ne käsitellään ja niitä sekä punnitaan että kehitetään yhdessä. Minulle parasta HYALissa on se, että osaaminen ja asiantuntemus otetaan vastaan ja sitä käytetään yhteisen hyvän edistämiseen. Minulle parasta HYALissa on se, että minäkin kelpaan ja ajatukseni otetaan vastaan – vaikka en varmasti ole se paras tsemppaaja ja ihanin järjestötoimija, vaan puurran mielelläni papereiden keskellä ja kirjoitan mieluummin sääntöluonnoksia kuin esseitä. Minulle parasta HYALissa on sen toimijoiden henki ja hyväntahtoisuus. Minulle parasta on HYAL.
Mikael Lehtonen,
hyväntahtoinen byrokraatti
Ankka asian takana, Mikael Lehtonen – HYALin hallituksen varapuheenjohtaja ja tiedottaja