Strategian lähetekeskustelu HYYE 3/2019, 16.5.
Tässä taltioitunaa Ainejärjestöläisen edustajistoryhmän, eli HYALin ryhmäpuheenvuoro
HYYn strategian lähetekeskustelussa edustajiston kokouksessa 16.5..
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta täytti kuluvalla strategiakaudella 150 vuotta. HYYläisillä on muitakin syitä olla ylpeitä ylioppilaskunnastaan kuin vain se, että olemme onnistuneet olemaan olemassa niin pitkään. HYY muun muassa mahdollistaa jäsenillensä lukuisia eri vapaa-ajanviettotapoja tukemalla piirissään toimivia järjestöjä, puolustaa heidän oikeuksiaan yliopistohallinnon kabineteissa, tarjoaa heille maksutonta oikeusapua ja järjestää vuosittain Suomen suurimman uusien opiskelijoiden tapahtuman. Taloutemmekin on hyvällä mallilla, tämä ei ole ollut ylioppilasliikkeen historiassa itsestäänselvyys. Voidaan siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että huonomminkin voisi mennä. Ylioppilaskunta ei kuitenkaan ole valmis, eikä sitä tule koskaan olemaan. Paikalleen jääminen ei ole vaihtoehto.
Nyyti ry:n mukaan 40 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kokee usein tai ajoittain yksinäisyyttä. Vastaavasti YTHS:n selvityksen mukaan yli viidesosa korkeakouluopiskelijoista ei koe kuuluvansa mihinkään ryhmään. Verkko-opetuksen vallatessa alaa lähiopetukselta yhteisöllisyys on alati kasvavan paineen alla.
Tämä on suuri haaste ylioppilaskunnalle. Onhan yhtenä HYYn säännöissä määritellyistä ylioppilaskunnan tarkoituksista se, että se toimii jäsentensä yhdyssiteenä sekä edistää heidän sosiaalisia pyrkimyksiään.
Nykyinen strategia keskittyy tavoitteiltaan suurelta osin ylioppilaskunnan ulkopuoliseen kehittämiseen. Moni näistä tavoitteista jää tällä strategiakaudella saavuttamatta. Tämä ei kuitenkaan ole ylioppilaskunnan syy. Tavoitteiden saavuttaminen on ollut hyvin riippuvaista ulkoisista tekijöistä, kuten yliopiston rahoituksesta, pääkaupunkiseudun kaavoitusperiaatteista tai valtakunnan tason sosiaalipoliittisista linjoista.
Strategian mittareita tarkastelemalla saa kuitenkin valitettavasti hyvin yksipuolisen kuvan: ylioppilaskunta on epäonnistunut tehtävässään opiskelijoiden edunvalvojana. Mielestämme ylioppilaskunta on kuitenkin strategiakauden aikana tehnyt laadukasta ja vaikuttavaakin edunvalvontaa jäsentensä hyväksi.
Me ainejärjestöläiset haluamme tulevan strategian katseen olevan tukevasti ylioppilaskunnassa itsessään. Ulkoisiin tekijöihin voimme vaikuttaa vain välillisesti edunvalvonnan avulla. Siten onkin tärkeää, että toteuttamamme edunvalvonta on mahdollisimman tehokasta ja vaikuttavaa. Tätäkin tavoitetta kohden pääsemme parhaiten tarkastelemalla omaa toimintaamme kriittisesti. Strategian tulisi tarjota niin uusille työntekijöille, vapaaehtoisille, kuin myös jäsenille selkeä ja kunnianhimoinen näkemys siitä, mitä ylioppilaskunta haluaa olla ja kuinka se pyrkii kohti tavoitteitaan.
Strategian tulisi olla paperi, joka katsoo rohkeasti tulevaisuuteen. Ylioppilailla on aina ollut kyky katsoa asioita lähitulevaisuutta pidemmälle. Haluamme strategiaan kunnianhimoiset tavoitteet, jotka haastavat ylioppilaskuntaa kehittymään vielä strategiakauden lopussakin. Vaatii rohkeutta ajatella nykyhetkeä pidemmälle. Ainejärjestöläiset toivovat näkevänsä tätä rohkeutta pian työnsä aloittavalta strategiatyöryhmältä. Tehtävä ei missään nimessä ole helppo, kunnianhimon ja realismin välillä tasapainottelu on haastavaa.
Me ainejärjestöläiset tulemme koko prosessin ajan olemaan avoimia uusille ideoille, keskustelemaan rakentavasti ja ennen kaikkea kunnioittamaan omia arvojamme: avoimuutta, monimuotoisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Millainen yhteisö avautuu sille nuorelle opiskelijalle, joka kulkee ensimmäistä kertaa kampuksensa ovista sisään vuonna 2024? Sitä emme voi varmaksi tietää. Haluamme kuitenkin ylioppilaskunnan tekevän kaikkensa, että niin hänellä kuin kaikilla muillakin opiskelijoilla olisi mahdollisuus löytää oma paikkansa yhteisöstämme ja kuulua siihen ylpeydellä.
Sasu Karttunen
Puheenjohtaja
Ainejärjestöläisten edustajistoryhmä
