HYALin arvot: yhteisöllisyys


Ainejärjestöläisiä yhdistää vahvasti yhteenkuuluvuuden tunne yliopistoa kohtaan. Tunne siitä, että on osa jotain merkityksellistä, saa haluamaan muiden ihmisten voivan kokea samoin. Ei siis ole ihme, että ainejärjestöläiset ovat nimenneet yhteisöllisyyden yhdeksi ankkayhteisöä yhdistäväksi arvoksi.

Miksi yhteisöllisyydellä on merkitystä? Yhdessäolon mukavuuden lisäksi sillä on perustavanlaatuisia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille. Herättävä esimerkki on sosiologi Robert Putnamin tutkimus siitä, kuinka mihinkään yhteisöön kuulumaton ihminen puolittaa riskinsä kuolemiseen liittymällä johonkin yhteisöön. Myös sosiaalipsykologien keskuudessa on vahva yhteisymmärrys siitä, että sosiaalisten identiteettien omaksuminen määrittelee pitkälle yksilön itsetuntoa, minäkuvaa ja siten psyykkistä resilienssiä. Viimeisimmän Opiskelijabarometrin mukaan 30% vastaajista on opiskeluiden aikana ollut psyykkisiä vaikeuksia. Vaikka keskustelua syistä käydään aiheellisesti toimeentulon ja jaksamisen ympärillä, tulisi yhtälailla miettiä, kuinka yliopistot edistävät yhteisöllisyyttä. Siinä missä opiskelijat voivat erota keskenään taloudellisilta lähtökohdiltaan on sosiaalisissa pääomissa myös eroja. Opiskelijabarometrin huolestuttavana käyränä on viime vuosina ollut, kuinka kasvava osa opiskelijoista kokee yksinäisyyttä tai läheisten keskustelutuen puutetta. Ongelmat sosiaalisessa pääomassa lisää puolestaan haavoittuvaisuutta muille hyvinvointia uhkaaville tekijöille.

Vaikka HYALin sisällä on vahva yhteisymmärrys yhteisöllisyyden merkityksestä, ei sitä olla tähän mennessä määritelty. Tätä on syytä pysähtyä miettimään. Helsingin yliopisto vastikään nimesi yhteisöllisyyden yhdeksi arvoistaan. Sille yhteisöllisyys tarkoittaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, moniarvoisuutta ja toisten kunnioitusta ja avoimuutta, yhdessä tekemistä ja vaikutusmahdollisuuksia. Yhteisöllisyyden nimittäminen arvoksi antaa siitä kuitenkin suppean kuvan ja asettaa sen neuvoteltavaan asemaan. Yhteisöpsykologiassa yhteisöllisyys nähdään välineenä yhteisöjen toiminnan ymmärtämiseen ja edistämiseen. Näin yhteisön kuin yhteisön tulisi toteuttaa yhteisöllistä toimintaa sen arvojen ja hyvinvoinnin toteuttamiseksi. Tämän perusteella voisi kummastella, miksi HYAL on sitten nimennyt yhteisöllisyyden yhdeksi arvoistaan. HYALille yhteisöllisyys on järjestön arvo, sillä se on samalla ainejärjestöläisten poliittinen agenda ylioppilaskunnassa ja yliopistolla. Tavoitteena on lujittaa yhteisöllisyyden asemaa yliopistoyhteisön toimintakulttuurissa ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näin ankkayhteisössä jaettu tunne jalkautuu konkretiaksi.

Yhteisöllisyyteen pyritään erityisesti edistämällä opiskelijoiden osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia yliopistoyhteisössä. Opiskelijoiden edunvalvonta on tässä keskiössä. Yliopistossa HYALille on tärkeätä, että opiskelijat ovat mukana yliopiston päätöksenteossa arvostettuina, tasavertaisina toimijoina ja opiskelijat kokevat kuuluvansa tiedeyhteisöön. Opintojen kehittämisessä esimerkiksi poikkitieteelliset, oppiainerajat monimuotoisesti ja laadukkaasti ylittävät opiskelumahdollisuudet voisivat lisätä ja tukea opiskelijoiden yhteisöllisyyttä yliopistolla. Ylioppilaskunnassa puolestaan yhteisöllisyyden edistämisessä järjestötoiminnan tukeminen on keskeisessä asemassa. Ylioppilaskunnan kokoinen yhteisö ei itsessään voi tavoittaa opiskelijaa, mutta se voi tukea yliopistoyhteisön ruohonjuuritason organisaatioiden toimintaa. Järjestöjen toiminta-avustukset ja tilat ovat perustavia tarpeita järjestöjen toiminnalle. Samalla tärkeätä on antaa järjestöille valmiuksia kehittää yhteisöllistä toimintaa ja kannustaa järjestöjä yhteistoimintaan sekä toistensa että ylioppilaskunnan kanssa. 

Yhteisöllisyyden edistämiselle on todellista tarvetta. Tutkimussäätiö Otuksen selvityksen mukaan 22% Suomessa opiskelevista koki, ettei kuulu mihinkään yliopistoyhteisön ryhmään, vaikka sellaisiksi sisällytettiin esimerkiksi vuosikurssi, laitos, graduryhmä tai ainejärjestö. Myös yliopistoissa on kautta modernin ajan esitetty huolta opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden laskemisesta. Huolena on, että yliopisto on muuttunut opiskelijoille lähinnä poluksi työuralle, elämyksiä haetaan sen ulkopuolelta ja yliopistoon suhtaudutaan välinpitämättömämmin. Yliopistojen yhteisöllisyyden heikkenemistä voisi helposti selittää yhteiskunnallisella ilmapiirillä tai yksinkertaisesti sillä, että kasvokkaiset kohtaamiset eivät vain ole enää samalla lailla mahdollisia kuin ennen pienemmissä yliopistoyhteisöissä. Kasvavat tuottavuuden vaatimukset puolestaan uhkaavat sivistysyliopiston tehtävää sosialisoida opiskelijat akateemiseen yhteisöön. 

Yliopistoyhteisöt eivät ole passiivisia toimijoita yhteisöllisyyden muutoksessa. Iso Pyörä -koulutusuudistus antoi yliopiston johdolle opetuksen siitä, kuinka muutoksia on hankala toteuttaa ilman yhteisön tukea. Opiskelija keskiöön -tavoite jäi puolittaiseksi. Opiskelijoiden osallistaminen tarkoitti lähinnä sitä, että laitokset korvanneisiin koulutusohjelmiin päästettiin opiskelijaedustajat mukaan (vallan samalla kuitenkin keskittyessä yhä enemmän ylöspäin). Opiskelijoiden huomioiminen jätettiin uusien koulutusohjelmien tehtäväksi, joilla oli haasteita saada edes uusia tutkintoja kasaan ja varsinainen opetuksen kehittäminen sai jäädä. Missä välissä mahdollistetaan esimerkiksi opettajan ja opiskelijan aito kohtaaminen, kun massaluennot lisääntyvät ja opettajaa palkitaan lähinnä opetuksessa suoritetuista luentomääristä? Ei ole myöskään itsestäänselvyys, että opiskelijajärjestöt muodostavat yhteisöllisyyttä; opiskelijat muodostavat nopeasti omia “klikkejänsä” ja opiskelijayhteisö menettää merkitystään etenkin alkuopintojen jälkeen. Opiskelijajärjestöjen toiminnan haasteina ovat esimerkiksi toimijoiden suuri vaihtuvuus, toiminnan kaavamaistuminen, sisäpiiriytyminen ja jäsenistön yhteenkokoamisen hankaluus. Myös toimintakulttuurin kehittämistarpeista kertoo jotain se, että HYY joutuu perumaan jatkuvasti järjestöille pidettävät yhdenvertaisuuskoulutukset osallistujakadon vuoksi.

Helsingin yliopistossa on herätty yhteisöllisyyden ilosanomaan. Koulutusuudistuksesta saatuun kitkerään palautteeseen reagoitiin, kun johto alkoi pitää kampuskierroksia ja pysähtyä kuulemaan ihmisten mielipiteitä. Yhteisöllisyys nousi yliopiston arvoksi juuri osallistavan suunnittelun kautta, kun yliopistoyhteisö kävi keskustelua sille tarkoitetulla avoimella työalustalla. Vaikka koen yhteisöllisyyden määrittelyn arvoksi sen vähättelyksi, on se kuitenkin näkyvä askel yhteisöllisyyden esilletuomisessa. Myös HYYssä ollaan tänä vuonna tehty näkyvää työtä yhteisöllisyyden puolesta. HYY on mukana järjestämässä Kansalaisnoppia-aloitetta, jossa esitetään korkeakouluille kymmenen askelta opiskelijoiden yhteiskunnallisen osallisuuden lisäämiseksi (lisää voi tutustua osoitteesta kansalaisnoppia.fi). Ylioppilaskunta on kehittämässä omaa toimintaa palvelumuotoilun avulla ja toimistolle palkattiin erillinen yhdenvertaisuuden projektityöntekijä. Tänä vuonna perustettiin myös osaltaan ainejärjestöläisten edesauttamana HYYn uusi kaikille opiskelijoille avoin Yhteisönkehittämisvaliokunta, joka nimensä mukaisesti pyrkii edistämään osallisuutta, yhteisöllisyyttä, yhdenvertaisuutta sekä yhdenvertaisia vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia. 

Yhteisöllisyys ei ole itsestäänselvyys, jonka voi odottaa toteutuvan yhteisössä itsestään, vaan se edellyttää jatkuvaa työtä. Yhteisöllisyys voi olla lämmittävä sana juhlapuheessa tai vaaliohjelmassa, mutta sen toteuttaminen edellyttää yhtälailla huomiota arjessa kuin talouden pyörittäminen. Molemmat ovat edellytyksiä yhteisön toiminnalle. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että yliopistolla ja ylioppilaskunnassa löytyy yhteisöllisyyden ennakkoluulottomia puolustajia ja kehittäjiä. HYAL on varta vasten tätä varten.

Olen Tommi Ostrovskij ja 5. vuoden sosiaalipsykologian opiskelija. Vuosien varrella olen ollut niin ainejärjestön kuin tiedekuntajärjestön hallituksissa ja opiskelijaedustajatehtävissä. Tällä hetkellä toimin Status ry:n puheenjohtajana ja HYYn sekä järjestö- että yhteisönkehittämisvaliokunnassa. Kirjoitin kanditaatintutkielmani aiheesta “Yhteisön merkitys opiskelijoiden psyykkiselle hyvinvoinnille – Sosiaalipsykologisia näkökulmia yliopistoyhteisöjen yhteisöllisyyden edistämiseen”.

Lähdin aikoinaan mukaan HYALin toimintaan varsin mistään mitään tietämättömänä, kun silloinen tuttu ja nykyinen ystävä kysyi mukaan ehdokkaaksi edustajistovaaleihin. Olin päättänyt yliopistoon tullessa, että olen valmis kokeilemaan kaikkea, jopa politiikkaa. Ainejärjestölaisten kanssa olen päässyt vaikuttamaan yliopistossa omalla tavallani ja tutustunut huikeisiin ihmisiin eri tiedekunnista.