Toinen tapa ajatella
Reilu viikko sitten julkaistiin kannanotto, jossa puoluepoliittiikan mukaan muodostetut ryhmät kertovat, miksi puoluepoliittisesti sitoutumattomat ryhmät (eli “sittarit”) ovat huono äänestysvaihtoehto. Kun argumentit keskustelussa pysyvät vuodesta toiseen samoina, innostuu kaltaiseni eläköitynytkin edaattori sitä analysoimaan, vaikka en ole enää edes ehdokkaana vaaleissa.
Opiskelija, äänestä just miten huvittaa ja ota selvää mitä äänestät. Olet päässyt sisään Suomen parhaaseen yliopistoon, ja koulutuksesi kasvattaa sinua analysoimaan kriittisesti tietoa. Tiedän, että osaat tehdä itse päätöksesi. Avoimuuden hengessä kerrottakoon, että allekirjoittanut äänestää Helsingin yliopiston ainejärjestöläisiä.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että nämä vaalit ovat poliittiset. Politiikalle löytyy monia määritelmiä, jotka pääasiassa sisältävät ajatuksia yhteisiin asioihin vaikuttamisesta ja niiden hoitamisesta. Politiikaa on muukin kuin puoluepolitiikkaan sitoutunut toiminta, vaikka usein sana mielletään puoluepolitiikan kautta. Jokaisella edustajistoryhmällä on vaaleissa tavoitteita, jotka löytyvät yleensä vaaliohjelmasta. Vaaliohjelmien tavoitteita edistetään opiskelijapolitiikassa, eli kaikki ryhmät ovat poliittisesti sitoutuneita omiin tavoitteisiinsa.
Kannanotossa jaettiin ryhmät poliittisesti sitoutuneisiin ja sitoutumattomiin. Loogisempi jako edustajistovaalien listoihin olisi valtakunnanpolitiikan puolueiden mukaan muodostetut ryhmät (Kansalliset ylioppilaat, Sitoutumaton vasemmisto, Opiskelijoiden sosiaalidemokraattinen yhdistys, HYY:n Vihreät ja Helsingin keskustaopiskelijat) ja muista syistä muodostetut ryhmät (Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset HYAL, Svenska Nationer och Ämnesföreningar SNÄf, Edustajistoryhmä HELP, Tsemppi ja Osakuntalainen Unioni). Pakkaa jaottelussa sekoittaa vielä se, että esimerkiksi Sitoutumaton vasemmisto ei sitoudu Vasemmistoliittoon. Kannanotosta päätellen ryhmä kuitenkin identifioisi itsensä ennemmin puoluepoliittisesti sitoutuneiden ryhmien joukkoon kuin puoluepoliittisesti sitoutumattomiin ryhmiin.
Olen samaa mieltä myös siitä, että edustajistossa kaikki tekevät poliittisia valintoja. Sen verran täytyy kuitenkin oikaista kannanoton sisältöä, että edustajistossa ei vaikuta suoraan yksikään ainejärjestö, ja ainakaan Hyalilla ei ole järjestöjäseniä. Toki ehdokkaamme toimivat monissa järjestöissä, ja siksi he ymmärtävät HYYn vaikutuksen järjestöjen toimintaan. Ainejärjestöissä toimintakulttuurin ei tulisikaan olla samanlaista kuin edustajistossa. Niissä lähtökohtaisesti kaikki kokouksen osallistujat toimivat samojen päämäärien eteen, kun taas edustajistossa eri ryhmillä on eri tavoitteet, joita politiikan keinoin ajetaan. Järjestötoiminta antaa kuitenkin erinomaiset valmiudet vaikuttaa edustajistossa, kun toimintadokumentit, talouspaperit ja kokouskäytännöt ovat ennestään hallussa. Ylioppilaskunnan toiminta kokonaisuutena on muutakin kuin kokouksia, ja järjestöissä opitulla taidoilla toteutetaan edustajiston linjat myös käytännössä.
Hyalissa päätöksenteko pohjautuu yhteiseen arvopohjaan ja näkemykseen siitä, millaisen ylioppilaskunnan haluamme rakentaa. Koemme ne tärkeämmiksi ryhmäämme yhdistäväksi tekijöiksi kuin henkilön puoluepoliittisen suuntauksen. Sillä ei todella ole meille väliä, mitä puoluetta ehdokkaamme kannattavat muissa vaaleissa. Edustajistovaaleissa valitaan ylioppilaskunnan ylin päättävä elin, ja olennaista on olla samoilla linjoilla juuri siellä tehtävistä päätöksistä. Hyalille tärkeää on esimerkiksi miten järjestöjen toimintaa tuetaan ja mitä asioita seuraavan vuoden edunvalvonnassa painotetaan. Haluamme viedä ylioppilaskuntaa tavoitteisiinsa ja kun ne saavutetaan, luomme uusia opiskelijoiden tarpeiden pohjalta. Kun vaaliohjelmasta ei löydy linjaa johonkin kysymykseen, pohtii ryhmämme yhdessä parasta vaihtoehtoa monelta kannalta. Seitsemän tiedekunnan opiskelijoissa on monialaista osaamista ylioppilaskunnan päätöksiin, ja ratkaisuja etsitään avoimin mielin. Ylioppilaskunta on opiskelijoiden edunvalvoja, ja siksi tavoitteemme on löytää opiskelijalle paras ratkaisu. Joidenkin mielestä sellaisia ei ole olemassa, vaan on vain erilaisia poliittisia mielipiteitä. Uskottava edunvalvonta vaatii jäsenten kuuntelua, faktojen selvittämistä ja yhtenäisyyttä, ja siksi mielestäni on tavoiteltava sitä opiskelijan parasta.
On mielenkiintoista, että kannanotossa ehdokkaiden yhteiset arvot mielletään vain puoluepolitiikan kautta. Maailma olisi synkkä, jos asia oikeasti olisi näin. Itse uskon siihen, että ihminen on moraalinen olento, ja moraali pohjaa arvoihin. Arvo on käsitys tavoiteltavasta asiantilasta, ja se on subjektiivinen, eli riippuu yksilöstä. Hyalin arvot ovat yhteisöllisyys, avoimuus ja monimuotoisuus. Ne kuvaavat mielestämme sekä ainejärjestötoimintaa parhaimmillaan että sitä, millaisen ylioppilaskunnan haluamme rakentaa. Emme ole missään nimessä ainoa puoluepoliittisesti sitoutumaton organisaatio, joka osaa nimetä omat arvonsa; esimerkiksi Punaisella ristillä ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on arvot.
Edustajistovaaleja sanotaan välillä kaverivaaleiksi niiden alhaisen äänestysprosentin takia. Tänä vuonna tavoitteena on ylittää 40 % äänestysaktiivisuus, joka olisi jo varsin erinomainen. Kannanotossa väitettiin, että ehdokkaan pääaineella tai ainejärjestöllä ei ole väliä, kunhan arvomaailma on sama. Olisi hölmöä tyytyä vain siihen, kun ehdokkaita vaaleista löytyy lähes 600. HYYn suurimmasta edunvalvontasektorista, koulutuspolitiikasta, päättäessä on erityisen olennaista, että sinun alasi opiskelijan ääni kuuluu, koska ongelmat ja käytännöt ovat erilaisia eri aloilla. Viimeksi esimerkiksi ylioppilaskunnan strategiassa edustajisto linjasi opiskelutiloista, opintoneuvonnasta ja vaikutusmahdollisuuksista, joiden kehittäminen Helsingin yliopistolla ei ole puoluepoliittinen kysymys. Ylioppilaskunta on ainoa kaikkien opiskelijoiden etua valvova taho, ja jotta sen toiminta vastaa tarpeisiin, kannattaa päätöksiä tekemässä olla mahdollisimman laaja kirjo opiskelijoita. Tutun edaattorin kautta sinunkin äänesi kuuluu ylioppilaskuntaan. Hyalilaiset ovat hyvin verkostoituneita ja vaikuttavat aktiivisesti muissakin toimielimissä kuin edustajistossa, joten ongelman tai idean esiintuominen voi johtaa sen nopeaankin ratkaisuun.
Hyal keskittyy vaaleissa vahvuuksiinsa ja tavoitteisiinsa. Se on helppoa, sillä meillä on 104 loistavaa ehdokasta puhaltamassa yhteen hiileen. Vaaleissa kaikki tehdään itse ilman minkään emopuolueen tukea, turvaa tai ohjausta – ajatuksetkin on muodostettava itse. Äänestämällä ainejärjestöläistä varmistat sen, että opiskelijan – ei puoluepolitiikan – ääni kuuluu päätöksenteossa. Opintojen sujuvuus yliopistolla tai järjestösi toimintamahdollisuudet eivät ole puoluepoliittisen ideologian kysymys ollenkaan, vaan opiskelijoiden muodostamassa ylioppilaskunnassa päätöksiä tekevät vain opiskelijat. Niihin voit vaikuttaa äänestämällä tai tulemalla mukaan toimintaan.
Minna Mäkitalo
Kirjoittaja on puoluepoliittisesti sitoutumaton teologi, jonka mielestä asioihin löytyy aina useampi näkökulma. Kauden 2012-2014 edaattori pitää ihmisistä yli ryhmärajojen ja pyrkii eläköitymään ylioppilaskuntatoiminnasta vielä joku päivä.
Ankka asian takana, Minna Mäkitalo